Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Erikoisesti suojeltavat luontoalueet

Erikoisesti suojeltavat luontoalueet

Geologisen, geomorfologisen ja luontokohteiden runsauden ansiosta on Karjala rikas sellaisista aluiesta, joilla on melkoista tieteellistä, ekologista, rekreaatiollista ja matkailullista kiinnostusta. Siksipä niitä on suojeltava erikoisesti. Karjalassa on tällä hetkellä virallisesti 170 tällaista aluetta, mm. 2 luonnonsuojelualuetta (zapovednikkia), 2 kansallispuistoa, yksi luontopuisto, 47 zakaznikkia, 107 luontomuistomerkkiä, yksi kasvitieteellinen puutarha sekä muutama historiallis-kultturillisen merkityksen omaavaa alue.

1. Luonnonsuojelualueet (zapovednikit) - luontoa niillä suojellaan hyvin tarkkaan. Niitä käytetään tieteellisiin tutkimuksiin ja niissä sallitaan rajoitetusti ekomatkalu.

"Kivatsh" luonnonsuojelualue. Karjalan ensimmäinen siis vanhin tällainen alue. Perustettiin vuonna 1931 aluksi noin 2000 tuhannen hehtaarin alueelle. Myöhimmin suojeltavia maita lisättiin ja se käsittää nyt 10,6 tuhatta hehtaaria. Sijaitsee Kontupohjan hallintopiirissä. Alue on tyypillistä metsäistä seutua, jossa suojellaan keskialueiden taigametsätyyppejä. Suhteellisen pienellä alueella on karjalaisreljefin lähes kaikki tyypit ja kasviston lajit. Etupäässä 200-250-vuotiaita mäntymetsiä, jotka kasvavat hiekkaisilla laaksoilla, kapeilla hiekkaharjanteilla ja kallioilla. On erivuotisia kuusimetsiä hietasavimailla ja moreenikankailla. On lehtipuumetsiä ja pieniä soita.

Kasvistoon kuuluu yli 600 lajia. Eläimistö on runsaanlaista - 48 nisäkäslajia, 202 lintulajia, 3 - matelijoita, 20 kalalajia ja tuhansia selkärangattomia. Sekä kasvit että eläimet ovat tyypillisiä taigamestän elijöita ja kasveja.

Suunujoki halkaisee luonnonsuojelualueen lounaasta kaakkoon. Siinä on yli 50 koskea ja vesiputousta. Näistä kuuluisimmasta, Kivatshun vesiputouksesta mainitaan jo XVI vuosisadan aikakirjoissa. Sen korkeus on 10,7 metriä. Vesi vyörii alas basalttikallioiden keskeltä neliportaisesti. Osa Suunujoen vesistä virtaa nykyisin Hirvaan vesivoimalan kautta, mutta koski on edelleenkin kaunis, etenkin sen voima näkyy keväisin. Matkailijain muistelmien mukaan se oli tehnyt melkoisen vaikutuksen katsojaan: "...venäjän kielessä ei riitä teonnimiä jyskeen ja kolinan kuvaamiseksi". Karjalan ensimmäinen maaherra runoilija G.Derzhavin kirjoitti kuuluisan oodin "Vesiputous", joka oli vuosikymmeniä äidinkelen oppikijoissa.

Vesiputouden tuntumassa sijaitsee luonnonsuojelualueen konttori, jonka tiloissa on pieni luontomuseo ja kasviteteellinen kokoelma, johon kuuluu joitakin eksoottisia puita ja kuuluisia vasakoivuja.

Luonnonsuojelualueeseen ja vesiputoukseen saa tutustua osallistumalla bussimatkaan "Petroskoin lähiympäristöä". Luonnonsuojelualue sijaitsee 70 km päässä Petroskoista.

"Kostomukshski" luonnonsuojeluale. Perustettu 1983 47,5 tuhannen hehtaarin alueelle. Sijaitsee 25 km päässä Kostamuksesta länteen ja rajoittuu Suomen valtakunnan rajaan. Alueen reljefille ovat luonteenomaista murtomaamaisema: kallioita ja moreenikankaita on laakosojen keskellä, on järviä, jokilaaksoja, soisia alankomaita.

Zapovednikissa on noin 250 järveä, joista vetensä puhtaudelta kuluisin on Kivijärvi (10,5 tuhatta hehtaaria). Siinä 98 saarta, paljon niemiä ja lahtia. Syvyys - 26 metriä. Kivijärven rantamilla oli karjalaisia kyliä, joista muistuttavat entiset pellot ja niityt. Järvestä aloittaa juoksunsa lyhyt (25 km), mutta kaunis ja vuolasvirtainen Kivijoki. Sen vedet päätyvät järvi- ja jokisysteemin kautta Venanmereen. Kalloitten ympätöimä Tsarj-porog (Kuningaskoski) on valtava. Vesistössä on 16 kalajia, joista manittakoon lokaalisen kannan muodostava kivijärvenlohi. Muista arvokkaimmista kaloista mainittakoon siika, muikku ja harjus. On paljon haukea, ahventa, särkeä. Alueen luonto on tyypillistä pohjoistagametsää. Männiköt muodostavat noin 70% metsistä, kuusikot - 20%. Kuusimetsiä kasvaa rinteiden pojalla sekä joki- ja purolaaksoissa. Lehtipuitakin on. Neitseellisten metsien ikä on 200-300 vuotta.

Taigametsäeläimistä (riistaeläimistä) mainittakoon peura, kanadanmajava, "Punaiseen kirjaan" merkityt kotka, hanhi ja joutsen.

Luonnonsuojelualueella on noin 350 kasvilajia, yli 100 sammal- ja naavalajia, 32 nisäkkäitä, 182 lintulajia, 2 - matelijoita.

Luonnosuojelualueen nähtyvyyksiin tutustutaan kulkemalla vartavasten rakennettuja ekopolkuja, jotka tunnetaan laajasti Venäjällä ja ulkomailla. Kesäisin tehdään kävelymatkoja ja kanooteilla vesimatkoja Kivijärvellä ja Kivijoella, talvisin - suksilla mm. jäänpeittämiä vesistöjä myötäillen. Reittien, polkujen varrella on yöpymismajoja ja saunoja. Kostamuksen puisto ja Suomen viisi luonnonsuojelualuetta muodostivat vuonna 1989 kansainvälisen "Druzhba"-zapovednikin. Sen perustaminen todistaa omalata osaltaan, ettei "luonto tunne valtioitten rajoja".

Kostamuksen kaupungissa toimivassa puiston tiedotuskeskuksessa on tieteellisia laboratorioita ja Pohjolan luontomuseo.

2. Kansalliset ja luontopuistot on perustettu suojelemaan koskemattomia luontokomplekseja (kokonaisuuksia) ja matkailun edistämiseksi. Karjalassa on kaksi kansallispuistoa - "Vodlajärven" ja "Paanajärven" puistot sekä "Valamon saaristo"-niminen luontopuisto.

Paanjäeven puisto sijitsee Karjalan luoteisosassa, sen korkeimmassa paikassa, Maanselän rinteillä. Perustettu vuonna 1992. Pinta-ala - noin 104 tuhatta hehtaaria. Luonto on täällä vaihtelevaa: korkeita vuoria, kallioitörmiä ja jokilaaksoja, koskia, vesiputouksia... Jokolaaksoissa ja vuorten rinteillä kasvaa neitseellisiä lähes koskemattomia kuusikoita. Mustikkaa, pensaita, korsikaseveja on useita lajeja. Kuusissa on naavoja - puhtaan ilman indikaattoreita. 400-500 metrin korkeudella maanpinnasta näkee kuusten seassa koivuja, jotka muuttuvat vähitellen kun mennään korkeammale rinteitä ylös vaivaiskouvuiksi ja tundrayhteisöksi. Järvien ja jokien rantamilla heikkaisilla paikoilla kasvaa mäntyjä ja niiden alla jäkälää - poron ja peuran herkkua. Paanajärvi on puiston helmi. Länsi-itä-suuntainen banaanimuotoinen järvi on vuorten ympäröimä, kalloirannat jyrkkiä. Järven rannan ja vuorten välissä on joissakin paikoissa laaksoja. Kymmeniä suomalaisperheitä asui vuosikymmeniä sitten täällä kamppaillen elantonsa puolesta. Mikroilmasto joudutti karjanhoitoja ja jopa maanviljelyä - täällä kasvatettiin mm. ruista. Talonpoikien vaikutus luontoon ei ollut vahingoittavaa. Ihmisen toimista muistuttavat niityt ja vadelmapensaat, jotka pistävät silmään kun katselee maisemia taigametsän olessa karuna taustana.

Paanajärvi on 1,5 km leveä ja 24 km pitkä. Syvin paikka - 131 m. Se on toiseksi syvin järvi Karjalassa Laatokan jälkeen. Vesi on järvessä puhdas ja sen eläimisto sangen rikasta - siihen vaikutta järven ja Vienanmeren välillä toimivan ekologisen käytävän olemassaolo. Oulankajoki laskee lännestä järveen ja sen toisesta päästä alkaa Olankajoki, joka laskee Karjalan suurimpiin kuuluvaan Pääjärveen. Oulanka - Paanajärvi - Olanka-systeemi, joka halkaisee Maanselän vuoristojonon, oli aikoinaan kauppareittinä Ruotisn ja Veinanmeren rannikkoseudun kesken. Silloin Ruotsin ja Venäjän raja jakoi järven kahtia. Tästä kertoo melkoinen turistinähtävyys - vanha rajakivi. Luontomuistomerkeistä mainittakoon neljä vesiputousta, joisa Kivakkakoski on Karjalan suurimpia. Kun katselee sitä Kivakkavaaraa (499 m) vasten, niin nähty jää mieleen vuosiksi. Vaaran huipulla on muuten saamelaisten kultuurimuistomerkkejä - seitoja. Puiston alueella sijaitsee Karjalan korkein vuori - Nuorunen (577 m). Sen huipulle, kuten Kivakankin huipulle, pääsee ekopolkua pitkin. Se on helppo kulkea ja kävelyn vaikutelma on melkoinen.

Puiston vesistössä on paljon kalaa. Kumzha (lohensukuinen kala) kasvaa jopa 5-7-kiloiseksi. Kumzhaa, kuten harjusta, paliaa, siikaa, saa pyydystää lisensillä. Puiston alueella on polkuja, mootorikelkka- ja vesireittejä. On kymmenkunta mökkiä, jossa tilaa kerralla noin 60 matkailijalle. Telttailuun on olemassa mahdollisuus.

Puiston konttori sijaitsee Pääjärven asutuksessa. Siihen pääsee valtakunnan rajalata, etelästä ja Louhen asutukselta johtavia teitä. Luonnonkauneudeltaan Paanajärven kansallispuisto on Venäjän parhaita.

"Valamon saaristo"-luontopuisto sijaitsee Laatokan pohjoisessa puolessa 40 km päässä Sortavalasta. Alueella on noin 50 saarta, puiston pinta-ala ei ole suuri - noin 3600 hehtaaria, joista 2800 hehtaaria käsittää puiston suurin - Valamon saari, jolla toimii munkkiluostari. Se perustettiin XIV vuosisadalla. Munkit loivat vuosisatojen kuluessa ainutlaatuisen luonto-ja arkkitehtonisen kompleksin, joka on maailmankuulu. Venäjän presidetti vahvisti vuonna 1992 ukaasin, jolla Valmoa suojellaan Venäjän kansojen arvokkaana kulttuurijöömistönä. Munkkiluostarin historia on vaiherikas: nousuja ja tuhoja, ruotsalaiset hövittivän sen ryöstöretkillään, vuosikymmeniin se oli suljettuna viranomaisten käskystä, mutta eplpyi aina uudelleen. Munkit palasivat luostariin jälleen vuonna 1989. On alkanut luostarin hengellinen ja taloudellinenkin nousukausi.

Valmon rakennuksista on kerotu yksityiskohtaisesti erikoistutkimuksissa ja matkaoppaissa, niistä otettuja kuvia on postikorteissa. Mutta Valamon luontioakaan ei saisi unohtaa. Täällä työskenteli XIX vuosisadalla Pietarin kuvaamotaiteen akatemian alumneja, jotka ikuistivat luonnonkauneuden tauluillaan. Niitä on monen maan museoissa. Taiteilijoista mainittakoon I.Shishkin, A.Gine, P.Dzhogin, F.Vasiljev, A.Kuindzhi.

Valmon luonto on edelleenkin poikkeuksellisen kaunis. Mahtavia mäntyjä ja kuusia kasvaa ikään kuin suoraan kallioista. On loivia kalliorantamia, jäätikön silittämiä, on hiekkarantoja. Havupuiden ja koivun seasta saatta näkyä tammea, lehtikuusta, sembramäntyä, muita outoja vieraita näillä leveysasteilla. Munkit toivat mukanaan retkiltään puiden siemeniä. Monet tällaiset puut ovat 100-150 vuotta vanhoja. Ne näyttävät kasvitieteelliseltä keitaalta taigametsän keskellä. Munkit ovat istuttaneet myös puutarhoja, jotka ovat etenkin kukinta-aikaan ja sadonkorjuun aihoihin loistavia.

Luontopuiston tehtävänä on säilyttää saariston ainutlaatuista luontoa ja tutustuttaa matkailijoita ekoreittien avulla Venäjän tämän hämmästyttävän kolkan kultturilliseen jäämistään, historiaan, uniikkeihin luontokohteisiin.

3. Zakaznikit ja luontomuistomerkit. Tällaisia kohteita perustetaan VF:n subjektien hallituksen päätöksellä ja niiden statusta täsmennetään kerran 10 vuodessa. Kyseessä ovat kokonaisvaltaiset zakaznikit, kasvitieteelliset, metsäiset, soiset, metsästykselliset, zoologiset, hydrologiset zakaznikit. Kokonaisvaltaisissa zakaznikeissa suojellaan luonnon kaikkia komponentteja, muissa - luonnon eri ryhmiä. Karjalassa on 47 zakaznikkia ja 109 luotomuistomerkiä, joiden yhteinen pinta-ala on 628 tuhatta hehtaaria.

Tällaiset alueet kiinnostavat tietenkin matkailijoita, mutta näistä hyödynnetään eniten vain sellaisia, jotka ovat lähellä suosittuja matkailureittejä. Kuuluisimmista zakaznikeista mainitakoon ""Sorokski", "Kuzovon saaret", "Napapiiri" Vienanmerellä, "Tolvajärvi" Suojärven hallintopiirissä, "Kizhin vuonot" Karhumäen piirissä, visakouvuzakaznikit "Kakkarovo" ja "Tsarevishi". Luontomuistomerkeistä mainittakoon vesilähteet "Kolme Iivanaa", "Tsaritsyn kljutsh", "Suolakaivo", shungiittiesiintymä Äänisentakaisella seudulla, Hirvaan jokilaakso Suunujoella Kontupohjan piirissä, muinaiset yhksittäiset puuistutukset Sortavalassa ja Petroskoissa.

Erikoisesti suojeltavat luontoalueet ovat erinomainen koko maailmassa suosiota saavan ekomatkailun kehityksen valtti. Tämä lisää samalla tällaisten alueiden arvoa ja tekee niiden perustamisen taloudellisesti kannattavaksi.

Tekninen tuki
Luotu 3 lokakuuta 2001. Toimitettu 25 maaliskuuta 2001.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2018