Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

"Martsialjnyje vody"-parantola

Venäjän vanhin "Martsialjnyje vody"-parantola syntyi Pietari Suuren päätöksellä. Sijaitsee 50 km päässä Petroskoista luonnonkauniilla paikalla. Parantavia tekijöoitä: ferrumia sisältävää hydrokarbonaattisulfaattivesiä (4 kaivosta) ja korkeallatuista hoidossa käytettävää mutaa. Hoidettavien tautien skaala oikein laaja.

"Martsialjnyje vody" - parantola ja saman niminen kylpylä sijaitsevat rautapitoisen kivennäisvesilaaksossa 50 km päästä Karjalan pääkaupungista Petroskoista. Alueen ilmasto muodostuu Atlantin valtamereltä sekä Äänisjärveltä saapuvien lämpimien ilmamassojen vaikutuksella. Kesä on hillityn lämmin, talvella lumi peittää maan 4-5 kuukautta. Luoteis- ja lounaantuulet ovat vallitsevia. Parantolan sää myötävaikuttaa olemaan pitkästi ulkona koko vuoden aikana.

Venäjän ensimmäinen "Martsialjnyje vody" -kylpylä avattiin v.1719 Pietari I asetuksella. Sen jälkeen alkoi kylpylätoiminta koko Venäjällä. Pietari I oli isänmaamme suuri patriootti, hän halusi Venäjän kasvavan edistyneeksi maaksi. Pietari Suuri piti kylpylätoiminnan kehitystä yhtenä edistysmittarina.

Kylpylän historia on omalta puoleltaan traagista. "Martsialjnyje vody" -vesilähteet löysi v. 1714 työläinen Ilja Rjabojev, joka ensimmäisenä koki veden parannusvoimia. Aunuksen kaivosjohtaja eversti Genin v. 1716 ilmoitti virallisesti vesilähteiden löytämisestä. Mineraaliveden koostumusta tutkivat v. 1717-1719 Pietarin I käskystä henkilääkärit R. Areskin ja L. Blymentrost, jotka tunnustivat veden kelpaavan parantaa joitakin sairauksia. "Martsialjnyje vody" -parantolan avaamisesta laaditaan asetus ja kirjoitetaan "Tohtorin sääntoja, miten näitä vesiä käyttää".

Pietari I kävi v. 1718-1724 muutaman kerran parantolassa; tsaaria, omaisia ja hänen läheisiä varten rakennettiin puupalatseja. Mutta Pietari I kuoltua kylpylä lopetti toimintansa. Se oli tragedia ensimmäiselle Venäjän parantolalle, jonka vesi ei ole huonompaa Spa- ja Pirmont- kylpylöitä. Mielenkiintoista, että ensimmäinen venäläinen kirjoitustyö lääkintäasioista oli kivennäisvesistä. Ravelin (luultavasti kirurgi) julkaisi v. 1718 artikkelin "Tositietoa Kontujärven martsialnajan mineraaliveden ominaisuudeista", jossa kerrottiin lyhyesti 9:stä sairauksesta, jotka paranevat tämän veden käytön jälkeen.

Huolimatta siitä, että kylpylä lopetti toimintansa, paikalliset asukkaat jatkoivat käyttää vettä. Ajoittain tiedemiehien kiinnostus kasvoi. Niinpä Aunuksen kokoelman ensimmäisessä julkaisussa kerrottiin kivennäisveden kemikaalisesta koostumuksesta, mainittiin suuresta rautaoksiduulipitoisuudesta ja kirjoitettiin lääkäriosaston johtajan A.Rihterin veden käytön suositteluja sairauksien parantamiseksi. Suuressa L.Bertensonin ohjeessa, joka kertoo Venäjän ja ulkomaiden kylpylöistä, meriuinnista ja mutakylpylöistä, mainittiin martsialnaja vesistä. Rautaoksiduulin pitoisuus (79,7 mg/l) on korkeampi kuin maailman tunnetuimpien Spa, Marienbadan ja Karlsbrunnan -kylpylöiden vesissä.

Neuvostoaikana, 1930-luvulla, kylpylävesien tutkimustoiminta vilkastui tunnetun Venäjän ja Karjalan lääkärin S.Vishnevskin ansiosta. Järjestettiin tutkimusretkejä mineraaliveden ja Haapajarven kylpylämudan tutkimusta varten. Toiminnan tuloksia on koottu "Karjalan parannuspaikkoja" -julkaisuun M. Tushinin ja S. Vishnevskin toimittamana. Karjalan tasavallan hallitus päätti v. 1940 kylpylän rekonstruoinnista ja parantolan avaamisesta, mutta sota häiritsi sitä. Seuraava parantolan syntymä alkoi v.1964. Kylpylän päälääkäriksi määräättiin Karjalan ansioituneen lääkärin F.Kozitsinan.

Tekninen tuki
Luotu 3 lokakuuta 2001. Toimitettu 2 syyskuuta 2013.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2018